Inhosin lapsena pinaattia, siis ihan todella inhosin. Eskarissa puklasin pinaattikeitot kun ällötti niin paljon. Kouluaikoina en suostunut edes maistamaan. Sitten reilu parikymppisenä elämään tuli mies, joka tykkäsi kovasti pinaattikeitosta. Einekset ei kuulu omaan ruokavalioon noin keskimäärin, joten sitä pinaattikeittoahan piti opetella tekemään itse. Ja kas vain, parin kerran jälkeen aloinkin pitää siitä! Sitten keksin kokeilla myös pinaattilettujen tekoa, niitä kun en valehtelematta ollut maistanut IKINÄ aikaisemmin ennakkoluulojeni vuoksi. No, hyviähän nekin sitten oli, ainakin kun itse teki. Einesversioita en tähän päivään mennessä ole kokeillut enkä aio kokeillakaan. Pinaattilettujen reseptillä olen tehnyt myös porkkanalettuja (niitäkin maistoin ekaa kertaa vasta lähemmäs kolmekymppisenä!), vaihtanut vain pinaatin porkkanaraasteeseen. Nämä onnistuu hyvin myös vegaaniversiona, kananmuna ei ole ollenkaan pakollinen ainesosa lettutaikinassa vaikka jotkut vieläkin niin tuntuu uskovan.
Pinaattiletut (taikinasta tulee n. 6 kpl isoja lettuja)
150g (1 pss) pakastepinaattia
5 dl maitoa (itse teen riisimaitoon)
(2 munaa, jos välttämättä haluaa käyttää)
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl tattarijauhoja
1 rkl öljyä tai esim. juoksevaa Floraa tms.
Sulata pinaatti ja valuta ylimääräinen neste pois. Jos käytät munia, vatkaa munien rakenne rikki ja lisää puolet maidosta. Sekoita pinaattisilppu maitoon ja lisää suola. Lisää jauhot (glutti jauhoseos meinaa helposti paakkuuntua, joten itse siivilöin ne) ja öljy ja sekoita. Anna taikinan turvota sillä aikaa, kun laitat pannun lämpenemään. Paista taikinasta joko isoja tai pieniä lettuja. Pinaattilettujen kaveriksi keitin tällä kertaa perunat ja valkokastikkeen, siipalle tein munakastikkeen lisäämällä yhden keitetyn munan silputtuna valkokastikkeeseen. Niin hyvää ja helppoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti